Suosikkinäyttelijä Morgan Freemanilta kysyttiin hiljattain, miten rasismia vastaan voi taistella. Lopettakaa rasismista puhuminen, Freeman vastasi. Lonkalta heitetty vastaus kiteyttää monien afroamerikkalaisten ja latinojen väsymyksen jatkuvaan rodullistamiseen.
”Amerikkalaiset latinot ja afroamerikkalaiset ovat ennen kaikkea amerikkalaisia. Usko ja luottamus Yhdysvaltoihin, maan poikkeuksellisuuteen ja erinomaisuuteen verrattuna muuhun maailmaan, ohjaa heidän arvojaan. He ovat lojaaleja ennemmin Yhdysvalloille kuin samankielisille laittomille maahanmuuttajille tai itsensä näköisille politiikoille.”
Näin kirjoittaa Yhdysvalloissa asuva historian professori Marko Maunula Helsingin Sanomien julkaisemassa esseessään. Opposit.io suosittelee artikkelia kaikille eurooppalaisille, jotka yrittävät ymmärtää, miksi presidentinvaalissa kävi niinkuin kävi.
Ymmärryksen edistämiseksi paneudumme tässä lyhyesti Maunulan esseestä löytyvien numeroiden visualisointiin.
Lainataan Maunulaa: ”tuore tutkimus kysyi amerikkalaisilta, uskovatko he Yhdysvaltojen olevan maailman paras maa. Noin 90 prosenttia valkoisista konservatiiveista, 75 prosenttia latinoista, ja 58 prosenttia afroamerikkalaisista oli tätä mieltä. Valkoisista liberaaleista samaa mieltä oli vain 31 prosenttia.”
Ja edelleen: ”Lausunnon ”rasismi on sisäänrakennettu yhteiskuntaamme” kanssa samaa mieltä oli 28 prosenttia valkoisista konservatiiveista, 38 prosenttia latinoista, 62 prosenttia afroamerikkalaisista – ja 75 prosenttia valkoisista liberaaleista.”
Eurooppalaisen liberaalin silmin luvut näyttävät ensin paradoksaalisilta. Mutta jos irtautuu hetkeksi omasta tottumukseen perustuvasta maailmankuvastaan, tulkinta helpottuu. Ehkä Amerikka on juuri tätä: ylivertainen omissa silmissään ja juuri siksi myös niin dynaaminen.
Maunulan yhteenveto herättelee uskoa amerikkalaisen yhteiskunnan kykyyn korjata omat valuvikansa: ”Omalla paradoksaalisella tavallaan trumpismin kasvava suosio etnisten vähemmistöjen parissa kertoo rasismin hiipumisesta. Trump on omalaatuinen katalysaattori hitaalla marssilla kohti jälkirodullista Amerikkaa. Hänen kasvava kannatuksensa – rasistisista puheista huolimatta – osoittaa amerikkalaisen ajattelun monimuotoisuuden sekä kyvyn elää kognitiivisten ja eettisten ristiriitojen kanssa.”
Toivotaan, että historioitsijan tulkinta on oikea.
